Savumerkeistä satelliitteihin

Savumerkeistä satelliitteihin

Viestintä on taitolaji, kuten hyvin tiedetään. Viestintämme epäonnistuu, vesittyy ja kompastuu, ties mihin milläkin kertaa: väärään ajoitukseen, määrään, kohdennukseen, ymmärrettävyyteen, kanavaan, brändiin, fonttiin. Sanomamme hukkuu tietotulviin, tukehtuu oheismainoksiin, pysähtyy automaattisiin lomaviesteihin tai päätyy roskakoreihin.

Vuosituhat, jota elämme, on teknologisesti kehittyneempi kuin koskaan. Meillä on käytettävissämme paremmat, nopeammat, tehokkaammat välineet kuin milloinkaan. Satelliitit välittävät meille langattomasti maailmanlaajuista dataa reaaliajassa. Viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisten koulutus ja osaaminen ovat huippuluokkaa. Eri mediakanavien määrä on lähes rajaton. Sovellukset ja tekoäly auttavat meitä luomaan mitä kiehtovampia, tyrmäävämpiä ja pysäyttävämpiä viestejä, jotta saisimme pysäytettyä tavoittelemamme kohteen edes hetkeksi ja viestinuolemme osuisi maaliinsa.

Miksi viestimme eivät kuitenkaan tavoita toivottua vastaanottajaa?

Olemme nähneet lähinnä vain pilakuvissa ja historiallisissa draamoissa esimerkkejä muinaisista viestintäkeinoista. Savumerkkejä, viidakkorumpuja, sinetöityjä kirjeitä kuljettavia kuriireja, airuita ja muita viestinviejiä. Voimmeko oppia niistä jotain?

Miksi savumerkit menivät perille? Tai viidakkorummutus?

Ystävämme Afrikasta, itsekin rummuttaja ja rummuntekijä, kertoi, että hänen maassaan, missä elää yhdeksän eri heimoa, jokaisella heimolla on oma, tunnistettava rummutuskielensä ja koodistonsa. Rummutus, joka meille on kuin hepreaa, viestii sen vastaanottajalle tunnistettavan sanoman, joka voi olla kutsu, varoitus, suru- tai ilouutinen. Viestin aitouden pystyy tunnistamaan, jos on oppinut kuulemaan ja lukemaan koodistoa.

Savumerkkejäkään ei lähetelty tyhjän päiten, vaikkapa someuutisen tavoin kertomaan, millaisen aterian tänään söin valikoidussa ravintolassa. Myös savumerkkien koodisto oli selkeä. Savumerkeillä intiaanit tai kiinalaiset viestittivät esimerkiksi vihollisen läheisyydestä, sairastumisista leirissä, lisäjoukkojen pyynnöistä tai taistelujen lopputuloksista. Viesti saatiin lähetettyä muutamassa tunnissa jopa 500 km:n päähän. Pitkien matkojen yli viestittelyyn voitiin tehdä nuotioiden ketjuja. Suomalainenkin kansanperinne kertoo meillä käytetyistä vainovalkeista. Ja onhan ajassamme ainakin yksi elävä savumerkkiperinne. Vastikään sai koko maailma seurata uuden paavin valintaa Vatikaanin vaatimattomasta savupiipusta tupruavan koodin myötä.

Albert Einstein sanoi jo vuonna 1949: ”There will come a time when the rich own all the media, and it will be impossible for the public to make an informed opinion.” (Tulee aika, jolloin rikkaat omistavat kaiken median, eikä yleisön ole mahdollista muodostaa tietoon perustuvaa mielipidettä.)

Onko peli jo menetetty? Osaammeko etsiä, erottaa ja kuulla aidon viestin kaiken datahälyn ja propagandan, piiloviestien ja valheuutisten keskeltä? Uskallammeko itse luottaa siihen, että viestimme totuusarvo ilman median (hintavia) temppuja kantaa perille? Vai sokaisevatko median välineet silmämme saaden meidät unohtamaan, että lopultakin viestin tarkoitus on kulkea ihmisen lähettämänä vastaanottavalle ihmiselle? Kykenemmekö vielä uskomaan siihen, että viestinnän ydin on tiedon luotettavuus, tarkoituksenmukaisuus ja luettavuus?

Ajassamme tarvitaan entistä enemmän kaikenikäisten kansalaisten medialukutaidon päivittämistä. Digiosallisuuden ja -turvallisuuden vahvistaminen on välttämätöntä, jotta kansalaisten on mahdollista muodostaa oikea kuva todellisuudesta, jossa elämme.

Järjestöillä, joilla on aito ruohonjuuritason perusta, verkosto ja kosketus, on tässäkin tehtävässä avainasema.

Verkostojemme avulla voimme tehdä nuotioketjuja ja jakaa toistemme tietoa ja postauksia, jotta savumerkkimme leviävät laajemmalle.

Sektorien väliset kohtaamiset, dialogi ja yhteiskehittäminen opettaa ymmärtämään toistemme koodistoa ja jargonia, jotta helpommin tulkitsisimme kunkin olennaisen viestin oikein.

Vai annetaanko sittenkin tekoäly- ja satelliittifirmojen hoitaa keskenään koko hankala homma?

Marja-Leena Pellikka 10.7.2025